Nyt on kulunut vuosi siitä, kun hallitus ilmoitti poikkeusoloista Suomessa. Koulut menivät etäopetukseen, ihmiset jäivät koteihinsa. Vielä ei ole pandemian kurimuksesta päästy. Suuri osa maakunnista on sulkutilassa eli kokoontumisia pitää välttää, yläkoulut ovat etäopetuksessa. Silti kirkkovaltuuston kokous on pidettävä lähikokouksena. Vasta viikko sitten presidentti on esittelyssään allekirjoittanut muutoksen lakiin, joka sallii myös kirkkohallinnon kokoontua etänä. Etänä voidaan siis kokoontua huhtikuusta eteenpäin seurakuntaneuvostossa ja seuraavassa eli toukokuun kirkkovaltuustossa.
17.3. paikalla valtuustosalissa oli 51 valtuutettua. Asialistalla oli työnohjaajan, muutaman kiinteistöpalveluiden viran sekä johtavan oppilaitospastorin viran lakkauttamisia. Espoonlahden seurakuntaan puolestaan haettiin lupaa diakonian viran perustamiseen. Kokouksessa päätettiin myös asiakirjojen antamisesta ja tietopyynnöistä perittävät maksut. Tiedoksi tuotiin myös ennakkotietoja vuoden 2020 tilinpäätöksestä.
Jakamattoman kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamisesta vuodelle 2021 ei tällä kertaa syntynyt keskustelua, vaan määrärahat päätettiin jakaa ehdotuksen mukaan. Ensimmäisellä valtuustokaudella 2019 asiasta käytiin laajaa keskustelu, siitä voi lukea postauksesta jonka silloin tein.
Koska rippikouluikäisiä on paljon ja leiripaikkoja tarvitaan paljon, täytyi nyt jo hyväksyä ulkopuolisten rippikoululeiripaikkojen kilpailutuksen käynnistäminen vuosille 2023-2026.
Lippajärventie 41 tontin osalta piti päättää tarveselvitys. Tuolle tontille on suunniteltu rakentaa asuntoja, vuokrata tonttia/asuntoja ja saada näin sijoitustuottoa. Keskustelua käytiinkin vilkkaasti, sillä tällainen hankesuunnittelu sisältää monta mutkaa: ensinnäkin kuka asunnot rakentaisi? Myydäänkö vai vuokrataanko asunnot? Kannattaisiko ennemminkin myydä tontti rakennuttajalle? Mielestäni hanke on kuitenkin tarveselvityksen arvoinen ja voi edetä. Näin valtuustossa päätettiinkin.
