Joulukuussa on ollut varsin haipakkaa. 10.12. kokoontui Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto ja 18.12. yhteinen kirkkovaltuusto.
Ensimmäinen vuosi seurakuntaneuvoston ja kirkkovaltuuston luottamusmiehenä on kohta ohitse. Minkälaisia havaintoja olen tehnyt?
Seurakuntaneuvoston kokouksissa on ollut yllättävän paljon seurakunnan rekrytointeja. Vuoden aikana neuvoston päätettävänä on ollut esim. diakonin, seurakuntasihteerin kuin vahtimestarin hommia. Taitaapa olla niin, että jokaisessa tai ainakin lähes jokaisessa kokouksessa on ollut käsiteltävänä jokin rekrytointi. Jokaisessa kokouksessa on myös ollut Tuomiokirkkoseurakunnan talouden toteutumaa ja talouden sopeuttamista eli siis miten rahaa saataisiin säästöön tiukkenevassa tilanteessa ja miten sitä käytetään Tuomiokirkkoseurakunnassa. Seurakuntaneuvoston kokouksia on noin kerran kuussa. Jäseniä Tuomiokirkkoseurakunnan neuvostossa on 16, joten keskustelu ja päätöksenteko onnistuu asioista hyvin ja jouhevasti.
Yhteisen kirkkovaltuuston kokouksissa on käsitelty Espoon kaikkien seurakuntien taloutta ja yhteisiä asioita. Kokouksia on syksyn aikana ollut kaksi. Kirkkovaltuustoon kuuluu 61 Espoon eri seurakuntien valittua jäsentä. Nämä kokoukset ovat valtuustotalolla ja puheenvuorot tapahtuvat asianmukaisesti puhujanpöntöstä ja äänestykset valtuustotalon äänestyslaitteella. Koska asioista ollaan usein montaa mieltä ja jäseniä on paljon, kestävät nämä kokoukset yleensä monta tuntia.
Joulukuun 18. päivä kokouksessa käsiteltiin esimerkiksi aluekeskusrekisterihanketta, työterveyshuoltosäännön uudistamista sekä taloutta ja erityisesti Espoon seurakuntayhtymän vuoden 2020 talousarvioehdotusta ja ehdotusta vuosien 2020-2022 toiminta- ja taloussuunnitelmaksi. Tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling, joiden kirkkona tuomiokirkko toimii, esittivät sellaista muutosta ehdotukseen, että talousarvioehdotukseen varattaisiin rahoitus Espoon Tuomiokirkkoon hankittavaa kastepuuta varten. Kastepuita on jo monissa kirkoissa ympäri Suomea. Kastepuuhun kiinnitetään lehteen kirjoitettu kastetun lapsen nimi ja se on esillä jonkin aikaa kastepuussa.
Talousarvioehdotuksesta käytiinkiin pitkää keskustelua monenlaisista säästökohteista ja tarpeista. Muutosehdotusta määrärahan lisäämisestä kastepuuta varten ei kuitenkaan hyväksytty äänestyksessä. Saa siis nähdä saavatko Espoon Tuomiokirkkoseurakunta ja Esbo svenska församling jossain vaiheessa omien seurakuntien rahoista tuomiokirkkoon kastepuuta. Mielestäni sellainen olisi tuomiokirkossa varsin tarpeellinen ja kaunis. Varmasti moni perhe, jonka lapsi kastetaan, kävisi kirkossa ihailemassa puuhun kiinnitettyä lapsensa kasteessa saamaa nimeä. Käsittääkseni lehden myös myöhemmin saa omakseen.
Koska yhteisen kirkkovaltuuston kokouksia on harvemmin, en vielä ole vakiintuneesti tottunut käyttämään äänestyslaitetta. Joka kerta, kun asiasta tai ponsiehdotuksesta äänestetään ensimmäisen kerran kokouksessa, täytyy hetki tuumata ja pyytää vieruskavereilta apua siihen mitenkäs äänestyslaite toimikaan. Mutta helppoahan se on, sitten kun muistuu mieleen. Uuden oppimista, sitä on tämä ensimmäinen vuosi valtuutettuna ollut.
Suurin niistä on rakkaus
keskiviikko 18. joulukuuta 2019
Syksyn ensimmäinen kirkkovaltuuston kokous
Syksyn ensimmäisessä kirkkovaltuustossa 25.9. käsiteltiin Espoon ja Kirkkonummen alueilla sijaitsevia seurakuntayhtymän omistuksessa olevien metsätilojen metsäsuunnitelmaa vuosille 2020-2029.
Suunnitelmaan oli jätetty eriävä mielipide, jossa esitettiin suunnitelman palauttamista valmisteltavaksi uudestaan ympäristönäkökulmat huomioiden. Keskusteluissa käytiin pohdintaa tarvitseeko seurakuntayhtymä taloudellista hyötyä metsistään vai voisiko metsien monimuotoisuutta säilyttää. Toisaalta suunnitelman metsänhoitotöiden ja hakkuiden katsotiin ottavan erityisesti juuri ympäristönsuojelulliset ja maisemanhoidolliset näkökulmat huomioon.
Kirkkovaltuuston päätettäväksi esitettiin suunnitelman hyväksyminen sekä kohta, että metsäsuunnitelma otetaan uudelleen valmisteluun, jos seurakuntayhtymässä hyyäksytyssä ja yalmisteilla oleyassa ympäristöohjelmassa päätetään metsien hoidon nykyisten periaatteiden muuttamisesta. Mielestäni päätösehdotus olikin tässä vaiheessa järkevä ja otti ympäristönäkökohdat riittävän hyvin huomioon. Päätösehdotus hyväksyttiinkin. Mikäli sitä ei olisi hyväksytty, olisi jääty sopimuksettomaan tilaan. Yhteistä kirkkoneuvostoa pyydettiin kuitenkin vastaisuudessa tuomaan asiat aiemmin esille kirkkovaltuustolle.
Seuraavana asialistalla oli kirkollisveroprosentista päättäminen. 1 % kirkollisveroprosenttia pidettiin riittävänä. Kolmantena asiana listalla oli talousarvion toteumavertailutietojen 1.1. - 30.6.2019 hyväksyminen.
Asialistalla oli myös tuomiokirkkoseurakunnan määräraha vuonna 2019. Tuomiokirkkoseurakunta on menettänyt jäseniään ja näin ollen määräraha vähenee. Tuomiokirkkoseurakunnan poikkeuksellisen suuri rippikouluikäluokka vuonna 2020 vaati panostusta. Tästä syystä ehdotettiin vuodelle 2020 lisämäärärahaa 60 000 euroa, vastaavasti vuoden 2019 määrärahaa tultaisiin käytämään vastaava määrä vähemmän. Ehdotus oli varsin järkevä ja se hyväksyttiin.
Viimeisenä käsiteltiin vielä Kirkko ja kaupunki -median sopimusneuvottelut. Vantaan ja Helsingin seurakuntien sekä Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kanssa käynnistetään sopimusneuvottelut tavoitteena Kirkko ja kaupunki -median jatkaminen pääkaupunkiseudun yhteisenä mediana vuoden 2021 alusta,
Syksyn ensimmäiseen seurakuntaneuvostoon syyskuun alussa en päässyt paikalle. Paikalla oli sijastani varavaltuutettu. Seuraava seurakuntaneuvoston kokous onkin jo lokakuun ensimmäisenä päivänä.
Suunnitelmaan oli jätetty eriävä mielipide, jossa esitettiin suunnitelman palauttamista valmisteltavaksi uudestaan ympäristönäkökulmat huomioiden. Keskusteluissa käytiin pohdintaa tarvitseeko seurakuntayhtymä taloudellista hyötyä metsistään vai voisiko metsien monimuotoisuutta säilyttää. Toisaalta suunnitelman metsänhoitotöiden ja hakkuiden katsotiin ottavan erityisesti juuri ympäristönsuojelulliset ja maisemanhoidolliset näkökulmat huomioon.
Kirkkovaltuuston päätettäväksi esitettiin suunnitelman hyväksyminen sekä kohta, että metsäsuunnitelma otetaan uudelleen valmisteluun, jos seurakuntayhtymässä hyyäksytyssä ja yalmisteilla oleyassa ympäristöohjelmassa päätetään metsien hoidon nykyisten periaatteiden muuttamisesta. Mielestäni päätösehdotus olikin tässä vaiheessa järkevä ja otti ympäristönäkökohdat riittävän hyvin huomioon. Päätösehdotus hyväksyttiinkin. Mikäli sitä ei olisi hyväksytty, olisi jääty sopimuksettomaan tilaan. Yhteistä kirkkoneuvostoa pyydettiin kuitenkin vastaisuudessa tuomaan asiat aiemmin esille kirkkovaltuustolle.
Seuraavana asialistalla oli kirkollisveroprosentista päättäminen. 1 % kirkollisveroprosenttia pidettiin riittävänä. Kolmantena asiana listalla oli talousarvion toteumavertailutietojen 1.1. - 30.6.2019 hyväksyminen.
Asialistalla oli myös tuomiokirkkoseurakunnan määräraha vuonna 2019. Tuomiokirkkoseurakunta on menettänyt jäseniään ja näin ollen määräraha vähenee. Tuomiokirkkoseurakunnan poikkeuksellisen suuri rippikouluikäluokka vuonna 2020 vaati panostusta. Tästä syystä ehdotettiin vuodelle 2020 lisämäärärahaa 60 000 euroa, vastaavasti vuoden 2019 määrärahaa tultaisiin käytämään vastaava määrä vähemmän. Ehdotus oli varsin järkevä ja se hyväksyttiin.
Viimeisenä käsiteltiin vielä Kirkko ja kaupunki -median sopimusneuvottelut. Vantaan ja Helsingin seurakuntien sekä Kauniaisten suomalaisen seurakunnan kanssa käynnistetään sopimusneuvottelut tavoitteena Kirkko ja kaupunki -median jatkaminen pääkaupunkiseudun yhteisenä mediana vuoden 2021 alusta,
Syksyn ensimmäiseen seurakuntaneuvostoon syyskuun alussa en päässyt paikalle. Paikalla oli sijastani varavaltuutettu. Seuraava seurakuntaneuvoston kokous onkin jo lokakuun ensimmäisenä päivänä.
keskiviikko 29. toukokuuta 2019
Kevään 2019 yhteisen kirkkovaltuuston muut kokoukset
Huhtikuun 24. päivä pidettiin ylimääräinen kirkkovaltuuston kokous. Kokous oli varsin lyhyt, sillä asialistalla oli ainoastaan yksi asia. Ylimääräinen kokous kutsuttiin päättämään Leppävaaran kirkon remontin määrärahan korotuksesta. Asia hyväksyttiin kokouksessa. On tärkeää, että seurakuntien rakennuksista pidetään huolta ja niitä korjataan. Se on tärkeää sekä seurakunnan henkilöstön että kirkossa käyvien seurakuntalaisten kannalta.
Toukokuun 29. päivänä oli kevään viimeinen kirkkovaltuuston kokous. Esityslista liitteinen oli reilusti yli kaksisataa sivua. Tärkeimpinä asioina tällä kertaa oli hyväksyä seurakuntayhtymän tilinpäätös vuodelta 2018, henkilöstökertomuksen tiedoksi saattaminen, talousarvion 2020 ja vuosien 2020-2022 talous- ja toimintasuunnitelman valmisteluohje sekä hyväksyä Kaitaan alueella olevan kiinteistökaupan esisopimus.
Henkilöstökertomusta käsiteltäessä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan valtuutettu Mia Stenius teki ponsiehdotuksen siitä, että henkilöstön merkkipäivien huomioimiseen voisi lisätä aineettomien lahjojen madollisuuden. Tällöin työntekijä voisi valita lahjaksi esimerkiksi lahjoituksen jollekin järjestölle. Ponsiehdotus hyväksyttiin ja se menee seuraavaksi kirkkoneuvoston käsittelyyn.
Tilinpäätöstä käsiteltäessä oli hyvä huomata, että seurakuntayhtymän talous on hyvässä hoidossa. Valtuutettu Repo huomioi hyvin, että tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää myös huomiota siihen, että luvut kirkosta eroamisen ja kirkkoon liittymisessä olisivat enemmän tasapainossa. Seurakuntalaisten väheneminen vaikuttaa kirkon tuloihin, kun kirkollisveroa ei kerry niin paljoa kuin aiemmin.
Viimeiseksi käsiteltiin Kaitaan metrokeskuksen maankäyttösopimusta ja esisopimusta. Seurakunta omistaa Kaitaan asunnoiksi kaavoitetulta alueelta maata. SRV Oyj:n kanssa on jo aiemmin solmittu esisopimus. Asiasta käytiin useita puheenvuoroja. Huolta kannettiin alueen ihmisten lähimetsän menetyksestä tulevien rakennusten takia. Mietittävänä oli myös alueen vuokraaminen myymisen sijaan. Kiinteistöjohtaja piti kuitenkin alueen myymistä vuokraamista parempana vaihtoehtona. Alueen asemakaava on hyväksytty vuosia sitten, joten kirkkovaltuustolla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kiinteistökaupan esisopimus. Näin ollen tulevina vuosina Kaitaan metrokeskuksen alue saa uusia asukkaita, kun rakentaminen alueelle alkaa.
Toukokuun 29. päivänä oli kevään viimeinen kirkkovaltuuston kokous. Esityslista liitteinen oli reilusti yli kaksisataa sivua. Tärkeimpinä asioina tällä kertaa oli hyväksyä seurakuntayhtymän tilinpäätös vuodelta 2018, henkilöstökertomuksen tiedoksi saattaminen, talousarvion 2020 ja vuosien 2020-2022 talous- ja toimintasuunnitelman valmisteluohje sekä hyväksyä Kaitaan alueella olevan kiinteistökaupan esisopimus.
Henkilöstökertomusta käsiteltäessä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan valtuutettu Mia Stenius teki ponsiehdotuksen siitä, että henkilöstön merkkipäivien huomioimiseen voisi lisätä aineettomien lahjojen madollisuuden. Tällöin työntekijä voisi valita lahjaksi esimerkiksi lahjoituksen jollekin järjestölle. Ponsiehdotus hyväksyttiin ja se menee seuraavaksi kirkkoneuvoston käsittelyyn.
Tilinpäätöstä käsiteltäessä oli hyvä huomata, että seurakuntayhtymän talous on hyvässä hoidossa. Valtuutettu Repo huomioi hyvin, että tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää myös huomiota siihen, että luvut kirkosta eroamisen ja kirkkoon liittymisessä olisivat enemmän tasapainossa. Seurakuntalaisten väheneminen vaikuttaa kirkon tuloihin, kun kirkollisveroa ei kerry niin paljoa kuin aiemmin.
Viimeiseksi käsiteltiin Kaitaan metrokeskuksen maankäyttösopimusta ja esisopimusta. Seurakunta omistaa Kaitaan asunnoiksi kaavoitetulta alueelta maata. SRV Oyj:n kanssa on jo aiemmin solmittu esisopimus. Asiasta käytiin useita puheenvuoroja. Huolta kannettiin alueen ihmisten lähimetsän menetyksestä tulevien rakennusten takia. Mietittävänä oli myös alueen vuokraaminen myymisen sijaan. Kiinteistöjohtaja piti kuitenkin alueen myymistä vuokraamista parempana vaihtoehtona. Alueen asemakaava on hyväksytty vuosia sitten, joten kirkkovaltuustolla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kiinteistökaupan esisopimus. Näin ollen tulevina vuosina Kaitaan metrokeskuksen alue saa uusia asukkaita, kun rakentaminen alueelle alkaa.
Kirkkovaltuuston toinen kokous ja keskustelu kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamisesta
Kirkkovaltuuston toinen istunto maaliskuun lopulla alkoi valtuustotalolla päättäjätreffeillä, joissa lakimiesasessori kertoi kirkon hallinnosta ja rakenteesta. Tästä esityksestä mieleeni jäi se, kuinka monikerroksinen ja raskas kirkon rakenne ja hallinto on. On seurakuntaa, yhtymää, seurakuntaneuvostoa, kirkkovaltuustoa, kirkkoneuvostoa, johtokuntia, hiippakuntavaltuustoa, tuomiokapitulia, kirkkohallitusta ja kirkolliskokous. Ei ihme, että muutokset tapahtuvat hitaasti. Ja erityisesti minua pohditutti miten ihmeessä tätä rakennetta saisi kevennettyä?
Varsinainen kokous alkoi päättämällä muutos arvioinnin johtokunnan johtosääntöön ja valitsemalla johtokunnan jäsenet. Toiseksi käsiteltiin tekninen korjaus hautaustoimen ohjesääntöön ja kolmanneksi menojen ylitykset ja tulojen alitukset vuoden 2018 talousarvioon.
Kahvitauon jälkeen päästiin illan kuumimpaan aiheeseen - kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamiseen. Kirkkoneuvoston esityksessä määrärahoja jaetaan kaikille kirkon lähetys-
työn perussopimuksen allekirjoittaneille. Jo ennen kokousta valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat saanet Espoonlahden edustajan muutosesityksen, jossa määrärahoja ei myönnettäisi niille tahoille, jotka eivät jaa kirkon yhteistä käsitystä pappeudesta. Tämän muutosesityksen oli allekirjoittanut viisi muutakin edustajaa. Tästä asiasta käytiinkin useita puheenvuoroja. Useimmat puheenvuorot tukivat alkuperäistä ehdotusta määrärahojen jakamisesta kaikkille tahoille. Jotkut näistä puheenvuoroista olivat hyvin tunnepitoisia, jotkut jopa asiattomia.
Mielestäni ei ole ollenkaan epäselvää etteivätkö kaikki lähetystyötä tekevät tahot tekisi tärkeää ja mekittävää työtä maissa joissa ihmisten olot ovat vaikeat. Mielestäni rahoitus voisi kuitenkin olla juuri kuten vastaehdotus esitti: tahoille jotka jakavat kirkon yhteisen käsityksen pappeudesta. Se viestisi mielestäni nykyaikaa ja tasa-arvoa, eikä antaisi oikeutusta sellaisille järjestöille, joilla on syrjiviä ja kirkon yhteisen linjan vastaisia kantoja. Koen itse tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tärkeiksi arvoiksi.
Asiassa päädyttiin äänestämään. Ensin äänestettiin esityksen palauttamisesta kirkkoneuvostolle. Tämä ehdotus ei saanut riittävää kannatusta. Seuraavaksi äänestettin alkuperäisen esityksen tai muutosesityksen hyväksymisestä. Alkuperäinen esitys hyväksyttiin. Se on harmi, sillä itse kannatin muutosesitystä.
Ilta oli varsin pitkä. Lopuksi valtuustosalissa vieressäni istuva tuomiokirkkoseurakunnan edustaja Iida Rotko piti iltahartauksen. Iida kertoi, että hän käyttää työssään lasten kanssa usein tukiviittomia. Tämä puheenvuoro olikin koko illan humaanein ja kaunein puhe. Lyhyesti Iidan sanoin: " Tunteita kuumentavia arvokeskusteluja käydessäni tahtoisin usein puhutun puheen kanssa rinnakkain viittoa: "Mielipiteemme erottavat meitä, mutta usko Jumalaan yhdistää. Ajatusmaailmamme ovat erilaiset, mutta pidän sinusta silti."
Kokous saatiin päätökseen vasta iltakymmenen aikaan.
Varsinainen kokous alkoi päättämällä muutos arvioinnin johtokunnan johtosääntöön ja valitsemalla johtokunnan jäsenet. Toiseksi käsiteltiin tekninen korjaus hautaustoimen ohjesääntöön ja kolmanneksi menojen ylitykset ja tulojen alitukset vuoden 2018 talousarvioon.
Kahvitauon jälkeen päästiin illan kuumimpaan aiheeseen - kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamiseen. Kirkkoneuvoston esityksessä määrärahoja jaetaan kaikille kirkon lähetys-
työn perussopimuksen allekirjoittaneille. Jo ennen kokousta valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat saanet Espoonlahden edustajan muutosesityksen, jossa määrärahoja ei myönnettäisi niille tahoille, jotka eivät jaa kirkon yhteistä käsitystä pappeudesta. Tämän muutosesityksen oli allekirjoittanut viisi muutakin edustajaa. Tästä asiasta käytiinkin useita puheenvuoroja. Useimmat puheenvuorot tukivat alkuperäistä ehdotusta määrärahojen jakamisesta kaikkille tahoille. Jotkut näistä puheenvuoroista olivat hyvin tunnepitoisia, jotkut jopa asiattomia.
Mielestäni ei ole ollenkaan epäselvää etteivätkö kaikki lähetystyötä tekevät tahot tekisi tärkeää ja mekittävää työtä maissa joissa ihmisten olot ovat vaikeat. Mielestäni rahoitus voisi kuitenkin olla juuri kuten vastaehdotus esitti: tahoille jotka jakavat kirkon yhteisen käsityksen pappeudesta. Se viestisi mielestäni nykyaikaa ja tasa-arvoa, eikä antaisi oikeutusta sellaisille järjestöille, joilla on syrjiviä ja kirkon yhteisen linjan vastaisia kantoja. Koen itse tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tärkeiksi arvoiksi.
Asiassa päädyttiin äänestämään. Ensin äänestettiin esityksen palauttamisesta kirkkoneuvostolle. Tämä ehdotus ei saanut riittävää kannatusta. Seuraavaksi äänestettin alkuperäisen esityksen tai muutosesityksen hyväksymisestä. Alkuperäinen esitys hyväksyttiin. Se on harmi, sillä itse kannatin muutosesitystä.
Ilta oli varsin pitkä. Lopuksi valtuustosalissa vieressäni istuva tuomiokirkkoseurakunnan edustaja Iida Rotko piti iltahartauksen. Iida kertoi, että hän käyttää työssään lasten kanssa usein tukiviittomia. Tämä puheenvuoro olikin koko illan humaanein ja kaunein puhe. Lyhyesti Iidan sanoin: " Tunteita kuumentavia arvokeskusteluja käydessäni tahtoisin usein puhutun puheen kanssa rinnakkain viittoa: "Mielipiteemme erottavat meitä, mutta usko Jumalaan yhdistää. Ajatusmaailmamme ovat erilaiset, mutta pidän sinusta silti."
Kokous saatiin päätökseen vasta iltakymmenen aikaan.
maanantai 25. maaliskuuta 2019
Vaalien jälkeen
Edellinen kirjoitukseni liittyi seurakuntavaaleihin. En ole edes ehtiny kommentoida miten vaaleissa kävi. Ja hyvinhän niissä osaltani kävi! Tulin valituksi sekä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon että Espoon yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Varsinaisena äänestyspäivänä juttelin lastemme kanssa äänestyksestä ja tuumailin, että ääniä tarvitsee aika paljon, että luottamushenkilöksi pääsisi. Kun tulokset illalla selvisivät, olin valtavan kiitollinen ja jopa hieman hämilläni saamastani suuresta äänimäärästä ja luottamuksen osoituksesta. Kiitos kaikille äänestäneille! Äänestysprosentti vaaleissa tosin jäi edelleen hyvin alhaiseksi. Olisi hienoa nähdä, että kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan jatkossa kasvaisi ja saisi äänestäjätkin liikkeelle.
Vaalipäivää seuraavana päivänä sain toisenkin merkittävän uutisen. Sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että minut on valittu erityisopettajan virkaan Espooseen. Tämä olikin melkoinen onnenpotku! Uusi työ alkoi tammikuussa, ja se tietysti tarkoitti, että jouduin irtisanoutumaan määräaikaisesta erityisopettajan tehtävästä Vantaalta. Vakituinen virka on kuitenkin vakituinen ja työpaikkakin on mukavan lähellä kotiamme.
Niinpä aika on hurahtanut. Kevät on ollut varsin kiireinen. Uusi työ vaati aina alkuunsa paljon valmistelua ja opettelua, niin koulun kuin uusien opettajienkien tapoihin tutustumista. Seurakunnan luottamustyö on myös alkanut. Loppiaisena uudet luottamushenkilöt siunattiin messun yhteydessä tehtävään. Seurakunnan kokouksia on takana jo kolme ja kirkkovaltuuston kokouksia yksi. Seurakuntaneuvoston kokouksissa on tarkasteltu taloutta, tutustuttu eri työaloihin ja oltu mukana päättämässä seurakunnan uusia työntekijöitä esim. diakonian ja ylivahtimestarin työsuhteeseen. Jatkossa ajattelinkin kertoa näiden kokouksien kulusta mahdollisuuksien mukaan tarkemminkin.
Varsinaisena äänestyspäivänä juttelin lastemme kanssa äänestyksestä ja tuumailin, että ääniä tarvitsee aika paljon, että luottamushenkilöksi pääsisi. Kun tulokset illalla selvisivät, olin valtavan kiitollinen ja jopa hieman hämilläni saamastani suuresta äänimäärästä ja luottamuksen osoituksesta. Kiitos kaikille äänestäneille! Äänestysprosentti vaaleissa tosin jäi edelleen hyvin alhaiseksi. Olisi hienoa nähdä, että kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan jatkossa kasvaisi ja saisi äänestäjätkin liikkeelle.
Vaalipäivää seuraavana päivänä sain toisenkin merkittävän uutisen. Sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että minut on valittu erityisopettajan virkaan Espooseen. Tämä olikin melkoinen onnenpotku! Uusi työ alkoi tammikuussa, ja se tietysti tarkoitti, että jouduin irtisanoutumaan määräaikaisesta erityisopettajan tehtävästä Vantaalta. Vakituinen virka on kuitenkin vakituinen ja työpaikkakin on mukavan lähellä kotiamme.
Niinpä aika on hurahtanut. Kevät on ollut varsin kiireinen. Uusi työ vaati aina alkuunsa paljon valmistelua ja opettelua, niin koulun kuin uusien opettajienkien tapoihin tutustumista. Seurakunnan luottamustyö on myös alkanut. Loppiaisena uudet luottamushenkilöt siunattiin messun yhteydessä tehtävään. Seurakunnan kokouksia on takana jo kolme ja kirkkovaltuuston kokouksia yksi. Seurakuntaneuvoston kokouksissa on tarkasteltu taloutta, tutustuttu eri työaloihin ja oltu mukana päättämässä seurakunnan uusia työntekijöitä esim. diakonian ja ylivahtimestarin työsuhteeseen. Jatkossa ajattelinkin kertoa näiden kokouksien kulusta mahdollisuuksien mukaan tarkemminkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)