Kevään 2019 yhteisen kirkkovaltuuston muut kokoukset

Huhtikuun 24. päivä pidettiin ylimääräinen kirkkovaltuuston kokous. Kokous oli varsin lyhyt, sillä asialistalla oli ainoastaan yksi asia.  Ylimääräinen kokous kutsuttiin päättämään Leppävaaran kirkon remontin määrärahan korotuksesta. Asia hyväksyttiin kokouksessa. On tärkeää, että seurakuntien rakennuksista pidetään huolta ja niitä korjataan. Se on tärkeää sekä seurakunnan henkilöstön että kirkossa käyvien seurakuntalaisten kannalta.


Toukokuun 29. päivänä oli kevään viimeinen kirkkovaltuuston kokous. Esityslista liitteinen oli reilusti yli kaksisataa sivua. Tärkeimpinä asioina tällä kertaa oli hyväksyä seurakuntayhtymän tilinpäätös vuodelta 2018, henkilöstökertomuksen tiedoksi saattaminen, talousarvion 2020 ja vuosien 2020-2022 talous- ja toimintasuunnitelman valmisteluohje sekä hyväksyä Kaitaan alueella olevan kiinteistökaupan esisopimus.

Henkilöstökertomusta käsiteltäessä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan valtuutettu Mia Stenius teki ponsiehdotuksen siitä, että henkilöstön merkkipäivien huomioimiseen voisi lisätä aineettomien lahjojen madollisuuden. Tällöin työntekijä voisi valita lahjaksi esimerkiksi lahjoituksen jollekin järjestölle.  Ponsiehdotus hyväksyttiin ja se menee seuraavaksi kirkkoneuvoston käsittelyyn.

Tilinpäätöstä käsiteltäessä oli hyvä huomata, että seurakuntayhtymän talous on hyvässä hoidossa. Valtuutettu Repo huomioi hyvin, että tulevaisuudessa olisi hyvä kiinnittää myös huomiota siihen, että luvut kirkosta eroamisen ja kirkkoon liittymisessä olisivat enemmän tasapainossa. Seurakuntalaisten väheneminen vaikuttaa kirkon tuloihin, kun kirkollisveroa ei kerry niin paljoa kuin aiemmin.

Viimeiseksi käsiteltiin Kaitaan metrokeskuksen maankäyttösopimusta ja esisopimusta. Seurakunta omistaa Kaitaan asunnoiksi kaavoitetulta alueelta maata. SRV Oyj:n kanssa on jo aiemmin solmittu esisopimus. Asiasta käytiin useita puheenvuoroja. Huolta kannettiin alueen ihmisten lähimetsän menetyksestä tulevien rakennusten takia.  Mietittävänä oli myös alueen vuokraaminen myymisen sijaan. Kiinteistöjohtaja piti kuitenkin alueen myymistä vuokraamista parempana vaihtoehtona. Alueen asemakaava on hyväksytty vuosia sitten, joten kirkkovaltuustolla ei oikeastaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä kiinteistökaupan esisopimus. Näin ollen tulevina vuosina Kaitaan metrokeskuksen alue saa uusia asukkaita, kun rakentaminen alueelle alkaa.

Kirkkovaltuuston toinen kokous ja keskustelu kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamisesta

Kirkkovaltuuston toinen istunto maaliskuun lopulla alkoi valtuustotalolla päättäjätreffeillä, joissa lakimiesasessori  kertoi kirkon hallinnosta ja rakenteesta. Tästä esityksestä mieleeni jäi se, kuinka monikerroksinen ja raskas kirkon rakenne ja hallinto on. On seurakuntaa, yhtymää, seurakuntaneuvostoa, kirkkovaltuustoa, kirkkoneuvostoa, johtokuntia, hiippakuntavaltuustoa, tuomiokapitulia, kirkkohallitusta ja kirkolliskokous. Ei ihme, että muutokset tapahtuvat hitaasti. Ja erityisesti minua pohditutti miten ihmeessä tätä rakennetta saisi kevennettyä?

Varsinainen kokous alkoi päättämällä muutos arvioinnin johtokunnan johtosääntöön ja valitsemalla johtokunnan jäsenet. Toiseksi käsiteltiin tekninen korjaus hautaustoimen ohjesääntöön ja kolmanneksi menojen ylitykset ja tulojen alitukset vuoden 2018 talousarvioon.

Kahvitauon jälkeen päästiin illan kuumimpaan aiheeseen - kansainvälisen vastuun määrärahojen jakamiseen. Kirkkoneuvoston esityksessä määrärahoja jaetaan kaikille kirkon lähetys-
työn perussopimuksen allekirjoittaneille. Jo ennen kokousta valtuustoryhmien puheenjohtajat olivat saanet Espoonlahden edustajan muutosesityksen, jossa määrärahoja ei myönnettäisi niille tahoille, jotka eivät jaa kirkon yhteistä käsitystä pappeudesta. Tämän muutosesityksen oli allekirjoittanut viisi muutakin edustajaa. Tästä asiasta käytiinkin useita puheenvuoroja. Useimmat puheenvuorot tukivat alkuperäistä ehdotusta määrärahojen jakamisesta kaikkille tahoille. Jotkut näistä puheenvuoroista olivat hyvin tunnepitoisia, jotkut jopa asiattomia.

Mielestäni ei ole ollenkaan epäselvää etteivätkö kaikki lähetystyötä tekevät tahot tekisi tärkeää ja mekittävää työtä maissa joissa ihmisten olot ovat vaikeat. Mielestäni rahoitus voisi kuitenkin olla juuri kuten vastaehdotus esitti: tahoille jotka jakavat kirkon yhteisen käsityksen pappeudesta. Se viestisi mielestäni nykyaikaa ja tasa-arvoa, eikä antaisi oikeutusta sellaisille järjestöille, joilla on syrjiviä ja kirkon yhteisen linjan vastaisia kantoja. Koen itse tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tärkeiksi arvoiksi.

Asiassa päädyttiin äänestämään. Ensin äänestettiin esityksen palauttamisesta kirkkoneuvostolle. Tämä ehdotus ei saanut riittävää kannatusta. Seuraavaksi äänestettin alkuperäisen esityksen tai muutosesityksen hyväksymisestä. Alkuperäinen esitys hyväksyttiin. Se on harmi, sillä itse kannatin muutosesitystä.

Ilta oli varsin pitkä. Lopuksi valtuustosalissa vieressäni istuva tuomiokirkkoseurakunnan edustaja Iida Rotko piti iltahartauksen. Iida kertoi, että hän käyttää työssään lasten kanssa usein tukiviittomia. Tämä puheenvuoro olikin koko illan humaanein ja kaunein puhe. Lyhyesti Iidan sanoin: " Tunteita kuumentavia arvokeskusteluja käydessäni tahtoisin usein puhutun puheen kanssa rinnakkain viittoa: "Mielipiteemme erottavat meitä, mutta usko Jumalaan yhdistää. Ajatusmaailmamme ovat erilaiset, mutta pidän sinusta silti."
Kokous saatiin päätökseen vasta iltakymmenen aikaan.