Edellinen kirjoitukseni liittyi seurakuntavaaleihin. En ole edes ehtiny kommentoida miten vaaleissa kävi. Ja hyvinhän niissä osaltani kävi! Tulin valituksi sekä Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon että Espoon yhteiseen kirkkovaltuustoon.
Varsinaisena äänestyspäivänä juttelin lastemme kanssa äänestyksestä ja tuumailin, että ääniä tarvitsee aika paljon, että luottamushenkilöksi pääsisi. Kun tulokset illalla selvisivät, olin valtavan kiitollinen ja jopa hieman hämilläni saamastani suuresta äänimäärästä ja luottamuksen osoituksesta. Kiitos kaikille äänestäneille! Äänestysprosentti vaaleissa tosin jäi edelleen hyvin alhaiseksi. Olisi hienoa nähdä, että kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan jatkossa kasvaisi ja saisi äänestäjätkin liikkeelle.
Vaalipäivää seuraavana päivänä sain toisenkin merkittävän uutisen. Sain puhelinsoiton, jossa kerrottiin, että minut on valittu erityisopettajan virkaan Espooseen. Tämä olikin melkoinen onnenpotku! Uusi työ alkoi tammikuussa, ja se tietysti tarkoitti, että jouduin irtisanoutumaan määräaikaisesta erityisopettajan tehtävästä Vantaalta. Vakituinen virka on kuitenkin vakituinen ja työpaikkakin on mukavan lähellä kotiamme.
Niinpä aika on hurahtanut. Kevät on ollut varsin kiireinen. Uusi työ vaati aina alkuunsa paljon valmistelua ja opettelua, niin koulun kuin uusien opettajienkien tapoihin tutustumista. Seurakunnan luottamustyö on myös alkanut. Loppiaisena uudet luottamushenkilöt siunattiin messun yhteydessä tehtävään. Seurakunnan kokouksia on takana jo kolme ja kirkkovaltuuston kokouksia yksi. Seurakuntaneuvoston kokouksissa on tarkasteltu taloutta, tutustuttu eri työaloihin ja oltu mukana päättämässä seurakunnan uusia työntekijöitä esim. diakonian ja ylivahtimestarin työsuhteeseen. Jatkossa ajattelinkin kertoa näiden kokouksien kulusta mahdollisuuksien mukaan tarkemminkin.
