Esa Ylikoski toivoi (HS Mielipide 7.8), että kouluissa luovuttaisiin jumalanpalveluksista. Haluaisin kertoa miten omalla työpaikallani asia on järjestetty.
Työskentelen luokanopettaja suuressa espoolaisessa alakoulussa.
Koulu on monikulttuurinen ja myös uskontoryhmiä on useampia. Koulussamme
uskontotunnit ja elämänkatsomustieto on järjestetty samaan aikaan.
Yhteistyö seurakunnan kanssa tapahtuu uskontotunnin aikana. Seurakunnan
järjestämien päivänavausten tai kirkkohetkien aikana muiden uskontojen
oppilaat osallistuvat omien uskontojensa tai elämänkatsomustiedon
tunnille. Heille ei siis ole järjestetty "vaihtoehtoa, ilman tarkempaa
ohjelmaa" kuten Ylikoski uskoi, vaan he osallistuvat oman uskontonsa
opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen.
Kokemukseni mukaan koulussa lapset odottavat seurakunnan
tilaisuuksia. Päivänavaus osuu koulussamme luokka-asteelle noin kerran
kuussa ja kirkkohetki kerran lukukaudessa. Se tuo lapsille vaihtelua
luokassa opiskeluun ja sitä odotetaan ja kysytään joka viikko. Uuden
opetussuunnitelman mukaisesti yhteistyön seurakunnan kanssa voi nähdä
myös osana kulttuurista kasvamista. Seurakunta myös mielellään antaa
lasten osallistua tilaisuuksien järjestämiseen ja saada kokemuksia
osallisuudesta.Uskontoa opettavana opettajana en luopuisi kirkkohetkistä, mutta yhdenvertaisuutta ja käytäntöjä on toki mietittävä kouluissa tarkasti. Uskon, että useimmissa kouluissa näin on tehty ja pyritty mahdollisimman yhdenvertaisiin käytäntöihin. Toki varmasti löytyy vielä kouluja joissa asian hoitamiseen mielekkäästi ja yhdenvertaisesti täytyy vielä panostaa.
