Minulta on viime päivinä kysytty miksi olen ehdolla kirkolliskokousvaaleissa. Kirkolliskokous on kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Kirkolliskokous kokoontuu Turussa toukokuussa ja marraskuussa noin viikon ajan. Hiippakunnista valitaan nelivuotiskaudeksi 32 pappia ja 64 maallikkoa, Espoon hiippakunnasta kolme pappia ja seitsemän maallikkoa.

Miksi sitten haluan olla moisessa mukana? Mielestäni kirkon pitäisi olla avoin erilaisille ihmisille. Niille jotka käyvät ahkerasti kirkon tilaisuuksissa ja niille jotka eivät. Haluan tukea sitä, että myös esimerkiksi ruuhkavuosia elävät, kiireiset ihmiset voivat kuulua kirkon yhteisöön. Kirkon ja seurakuntien on löydettävä uusia keinoja miten ihmisiä kohdataan. Espoon seurakunnat jakoivat kaikille jäsenilleen joulun alla adventtikalenterin, jonka luukkujen takaa paljastui rohkaisevia mietelauseita. Miten upeasti se kohtasi ihmisiä tämän päivän kielellä! Olen kuullut adventtikalenterista paljon positiivisia kommentteja. Juuri näin kirkko voi olla mukana jäsentensä arjessa. Aina ei tarvitse jaksaa tai ehtiä lähteä turuille ja toreille seurakunnan tapahtumiin, vaan mielestäni on tärkeää, että myös hiljaiset seurakunnan jäsenet huomioidaan. Vaikkapa sitten adventtikalenterilla tai seurakuntalehdellä.
Erityisen iloinen olen siitä, että Kevään kirkon sekä pappi- että maallikkoehdokkaat hyväksyvät tasa-arvoisen avioliittolain. Kevättä rinnassa, muutoksen tuuliin uskoen.